sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Poika

Nimi: Poika
Kirjoittaja: Marja Björk
Julkaisuvuosi: 2013
Kustantaja: Like
Alkuperäiskieli: Suomi
Sivumäärä: 215 (kovakantinen 13x21cm)
Arvosana: 9
Takakansi: "Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika. Perhe yrittää pakottaa Makkea tytöksi ja suojella häntä ulkopuolisilta. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan ja välillä taas ahdistaa hänet nurkkaan. Naiseksi kasvaminen, pukeutuminen, kaverisuhteet, koulunvaihdot, seurustelu. Muiden nuorten ilon aiheet ja arki ovat Makelle pelottava temppurata, jolla hän taiteilee yksin."
Ikäraja (oma arvioni): 11



Luin Pojan muutama viikko sitten - bongasin mainoksen lehdessä ja ajattelin heti, että tämä on pakko lukea. Varasin kirjastosta saman tien, yllättävän lyhyt odotusaika siihen nähden, että kirja on ihan uusi. Aloitin lukemisen iltakymmenen tienoilla - ajattelin, että lukaisen pari lukua ja rupean nukkumaan. Katsoin kelloa seuraavan kerran varttia vaille kahdeltatoista, kun takakansi tuli vastaan. Kirja imaisi mukanaan ja ajantaju katosi täysin.

Pojan aihe - transsukupuolisuus - on vielä tällä hetkellä kirjallisuudessa melko harvinainen. Seksuaalivähemmistöistä kertovia tekstejä on jo enemmänkin, sukupuolivähemmistöistä... Itselleni ei tule mieleen yhtäkään tämän kyseisen lisäksi, kertokaa ihmeessä, jos joku tietää. Yksin kirjan kiinnostavimmista piirteistä on, että se pohjaa kirjailijan oman pojan kokemuksiin. Poika onkin todella realistinen, mitä minäkertoja ja puhekielisyys entisestään korostavat. Tekstiä lukee todella nopeasti, koska se on nykykielistä ja sujuvaa. Ikärajaksi laitoin 11, koska kirjassa on joitakin melko intiimeja kohtauksia, mutta arvioikoon kukin ihan itse että mitä kehtaa lukea. (Ainakin minulle olisi ollut kymmenvuotiaana ehkä vähän liikaa.)

Kirjan tarina ulottuu laajalle ajanjaksolle - alussa Makke on vasta vähän yli kolme, lopussa jo parikymppinen. Painopiste on kuitenkin hänen nuoruusvuosissaan. Tarina alkaa, kun Makke, hänen äitinsä ja veljensä Aaron muuttavat Rovaniemeltä Tikkurilaan isän kuoltua moottorikelkkaonnettomuudessa toisen naisen kanssa. Makke on lapsesta saakka vakuuttunut siitä, että hänen kuuluisi olla poika - nuket eivät kiinnosta, hametta ei pueta päälle vaikka mikä olisi. Naapurin lapset eivät edes tajua, että Makke on oikeasti tyttö, ennen kuin hänen äitinsä siitä ilmoittaa. Nimi "Marion" on se verran erikoinen, että pikkulapset eivät tunnista sukupuolta sen perusteella. Makke ja hänen isoveljensä ihastuvat samaan, naapurissa asuvaan tyttöön, ja Makke auttaa koulussa poikia kirjoittamaan rakkauskirjeitä muille tytöille. Syntymäpäivät ja joulut ovat silkaa tuskaa, kun paketeista paljastuu pelkkiä pinkkejä pikkuprinsessatavaroita ja kakustakin tehdään prinsessalinna, ei veturia tai autoa. Maken kasvaessa kaikki vaikeutuu entisestään: esimerkiksi rintaliivien hankkimisesta tulee suunnaton ongelma, joka onneksi ratkeaa suhteellisen helposti ymmärtäväisen myyjän takia. Siis ulkoisesti helposti, sisälläpäin kaikki tuntuu väärältä.

Myös perheenjäsenten kanssa on ongelmia - veli ei tiedä, miten suhtautua pikkusiskoon, joka on oikeasti poika, mutta puolustaa kuitenkin vaikeimmissa tilanteissa. Yksin kirjan kiinnostavimmista hahmoista on Maken äiti. Hän on järkevä, hieman etäinen, huolehtii perusasioista hyvin, muttei koskaan esimerkiksi lue iltasatuja. Äiti on katkera miehelleen, joka petti häntä ja oli tuhlannut perheen kaikki rahat kertomatta vaimolleen mitään. Perheellä tekee tiukkaa, mutta tilanne helpottaa vähän, kun äiti menee uusiin naimisiin. Isäpuoli on mukava, arvostaa Makkea ja Aaronia, muttei tunge liian lähelle. Maken äiti jää kirjassa hieman etäiseksi, vaikka onkin tärkein sivuhenkilö. Joskus hän tuntee ymmärtävän Makkea täydellisesti, joskus ei lainkaan. Maken ja äidin välit ovat välillä suorastaan olemattomat, mutta molemminpuolisen ymmärryksen kasvaessa suhde lämpenee - ja vaikeimpinakin aikoina äiti on aina lähelle, puolustaa typeriä opettajia ja jopa poliiseja vastaan. Mummo, edesmenneen isän äiti, ei ymmärrä Makkea yhtään, vaan toistelee käytösohjeita hienolle naiselle.

Myös seurustelusuhteet tuottavat ongelmia - Makke ihastuu tyttöihin, muttei halua näiden ajattelevan suhdetta lesbosuhteena. Jotkut ymmärtävät, joidenkin kanssa on pakko laittaa välit poikki vain, koska Maken biologinen sukupuoli on vähällä paljastua. Nimenhuudot koulussa ovat yhtä tuskaa - muut joko nauravat tai tuijottavat, kun Maken pitää ilmoittaa itsestään opettajan huhuillessa "Susanna Marionia". Ammattikoulussa Maken sukupuoli paljastuu juuri tällä tavalla, mutta hämmennys häviää nopeasti ja Makke hyväksytään jätkien joukkoon. Ongelmat kuitenkin kasaantuva, ja muutamaan kertaan päästään tutustumaan poliisiasemaan ja turvakotiin.

Poika oli erittäin kiinnostava ja mukaansatempaava kirja, jonka luen todennäköisesti vielä monta kertaa uudestaan. Toivottavasti pian ilmestyy muitakin aihetta koskevia kirjoja, sillä siitä puhutaan aivan liian vähän. Virallista tietoa kirjasta ei löytynyt niin hirveän paljon, vaan sen teho perustui tunnelataukseen, joka upposi ja syvälle. Olisin itse kaivannut ehkä vähän lisää tietoa - ja kenties valitusta tietyistä asiaan liittyvistä seikoista. Veikkaisin, että kirja olisi muuttanut mielipidettäni aiheesta, ellen olisi ollut jo ennestään "suvaitsevainen" - lainausmerkeissä, koska sana on typerä, mutten nyt keksi parempaakaan. Suosittelen Poikaa ehdottomasti ihan kaikille, se avaa silmät ja saa ajattelemaan. En ollut kaikista asioista lainkaan samaa mieltä kuin Makke, joka vielä pamautteli mielipiteensä melko suoraan, mutta tekstityyli sai silti samaistumaan ja ymmärtämään.

Näytteeksi kaksi pätkää, koska en osannut valita. Ensimmäinen ei varsinaisesti koske pääaihetta, mutta antaa kuitenkin kuvan tyylistä - ja on lisäksi niin ehdottoman totta, että luin sen varmaan kolme kertaa putkeen. Toisesta välittyy paremmin Marionin ja hänen äitinsä suhtautuminen.

"Musta Surma oli sanonut vanhempainillassa, että meidän koulussa ei ilmene koulukiusaamista. Maikat ovat sokeita. Kiusaamista on joka paikassa, jokaisella työpaikalla ja aivan kaikkialla. Sanotaan, että kiusatuksi voi joutua kuka hyvänsä. En usko. Kiusatuksi joutuvat vain heikoimmat tai sellaiset, jotka eivät osaa olla. Se, mistä heikkous johtuu, on eri asia. Aina se ei ole oma vika. Ihmiset ajattelevat alitajuisesti, että kun heikot kiusataan hengiltä, ryhmä vahvistuu. Ei vahvistu. Aina tulee uusia heikkoja. Eihän siihen tarvita kuin kolari, käävät tai köyhät vanhemmat tai vinot silmälasit. Vammaisten päivänä kukaan ei halunnut olla nutalla.
Koulussa ei saa olla myöskään liian hyvä, sellainen, joka saa ysi miinuksen ja näyttää masentuneelta, kun sai huonon numeron. Hikareita syrjitään. Ei saa viitata liian paljon. Maahanmuuttajat saavat helpommin hyviä numeroita kuin perusjätkät. Jos maikoille näyttää, että vituttaa, saa huonomman numeron kuin muuten ansaitsisi."

"Kaupassa mutsi tietenkin puhutteli minua nimeltä.
"Marion, mitä tykkäät tästä?" "Marion, tuo ei tule kestämään käytössä." Myyjä näytti meille vain tyttöjen talvivaatteita.
Kun menin poikien puolelle, myyjä ei tiennyt miten suhtautua. Mutsi asettui sen ja minun väliin ja antoi valita vapaasti. Kassalla myyjä näytti hapanta naamaa niin kuin sitä olisi loukattu.
Yhtenä hetkenä äiti tajusi minua, seuraavassa hetkessä se pisti minut vaikeaan ja noloon tilanteeseen.Aina kun olin saanut olla sekunnin riemuissani, jouduin pettymään. Ylämäki, alamäki, yhtä vuoristorataa. Äiti näki ja ymmärsi, ja hetken päästä se oli tyhmä ja tunteeton."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti